Jos mietin mitä mennyt vuosi on antanut, se on antanut paljon. Paljon enemmän, mitä olin osannut pyytää. Täytin kuluvana vuonna 40 ja halusinkin tehdä tästä vuodesta sellaisen, jota kelpaa kiikkustuolissa muistella. Ja kyllä kelpaa. Mutta toivottavasti niihin kiikkustuoliaikoihin on vielä matkaa. Tänään luin 60 vuotiaasta keski-ikäisestä miehestä Iltasanomista, joten en kai vielä edes keski-ikää kolkuttele…

Vuoden 2015 aikana kävin paljon metsissä, vesillä ja tuntureilla. Nukuin liki sata yötä ulkona. Pelkäsin, olin suorastaan kauhuissani, voitin itseni, ylitin rajani, poistuin mukavuusalueelta, opin ihan hirmuisesti ja rakastuin yksin vaeltamiseen.

Tammikuussa näin Villin Vaelluksen ja aloin suunnittelemaan omaa reissua. Aluksi se tuntui aivan uskomattomalta projektilta. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta yksin reissaamisesta, sponsoreitten hakemisesta, näkyvyyden etsimisestä. Suuret kiitokset neuvoista kuuluu Retkipaikan perustajalle Antille, joka kannusti rohkeasti kyselemään apuja varusteiden hankintaan. Ajattelin ensin, että ketä minun reissu muka kiinnostaa, tavallisen keski-ikää kolkuttelevan ämmän hortoilut. Mutta kiinnosti ne. Yli 5000 ihmistä seurasi reissuni etenemistä. Keskellä Paistunturin erämaata pääsin oikein poseeraamaan yhteiskuvassa reissuani seuraavan kanssa. Sain ihan hirmuisesti voimaa ja intoa kaikilta ihmisiltä matkan aikana. Kiitos!

Kuukauden yksinvaellus opetti minulle varmaan enemmän asioita, kun olin oppinut koko elämäni aikana. Opin tuntemaan itseni, tietämään tarpeeni, luottamaan omiin päätöksiini ja tietenkin opin aika paljon retkeilystä. Herkistyin tuntureiden kauneudesta, luonnon läsnäolosta, lumouduin hiljaisuudesta. Opin sietämään kipua, arvostamaan omaa kehoani kaikkine vikoineen.

Kävin viime kesänä myös Laatokalla melomassa hurjimmissa aalloissa, mitä olen koskaan melonut. Siellä pelkäsin, mutta myös voitin pelkojani. Siellä tajusin selviytyväni melkeinpä mistä tahansa.

Hiihdin talven aikana paljon umpihangessa. Kävin vaelluksella Salamajärvellä. Tykkäsin niin paljon tunturisuksista, etten pitkiin metsäsuksiin kajonnut koko talvena.

Vuoden aikana minusta tehtiin muutama juttu lehteen, kirjoitin itse, annoin radiohaastattelun, olin telkkarissa. Hirveän paljon kaikkea uutta ja jännää! Suuret kiitokset kaikille asianosaisille.

Seuraavasta vuodesta pyrin tekemään vähintään yhtä hienon! Elokuussa lähden taas kuukaudeksi erämaan rauhaan, huhtikuussa hiihdän Kebnekaisen ympäri, kesäkuussa melon pitkin Laatokan rannikkoja, lähimaisemissa retkeilen ja opettelen tenkaralla kalastamista. Onhan tuossa tekemistä.

Täyttäköön raikas ilma tulevan vuotenne!

Minna