Kokeilimme elokuussa vaeltamista lasten kanssa. Päädyttiin lähtemään Utsjoen retkeilyreitille. Aikaa oli varattu reilusti 25 kilometrin matkalle, koska mukana oli 8 ja 9 vuotiaat ensikertalaiset ”painavine” reppuineen.

Aloitimme reissun Mantojärven kirkoilta.

Auto jäi parkkipaikalle kuuden aikaan illalla ja karavaani lähti ylämäkeen tarpomaan. Päästiin menemään poroaidan veräjästä, ylittämään puro kahlaamosta ja puskemaan kapeaa polkua läpi tunturikoivikkojen. Pitkääkin pidempi ylämäki meinasi viedä mehut aikuisiltakin ja lopulta kantoi mies oman rinkkansa lisäksi lasten reppuja…

Noin kuuden kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Nammajärven kodalle yhdeksän aikaan illalla. Kota oli täysin umpinainen ja erittäin siisti ja tilava. Saimme sen nopeasti lämpöiseksi ja vaatteet ja kosteat kengät kuiviksi.

Ruoka maistui! Jäimme nukkumaan kotaan ja uni maistuikin kaikille hyvin.

Seuraava aamu oli sateinen ja viileä. Aamupalaan kerättiin mustikat ja juolukat kodan ympäristöstä. Vieraskirjan mukaan lammessa on taimenia, mutta meillä ei ollut mato-onkea kummempia vehkeitä mukana.

Kodalta oli taas raskasta ylämäkeä edessä. Juomapullot täytettiin tunturipurosta ja puskettiin tiukasti tuulesta ja tihkusateesta huolimatta eteenpäin.

Viitisen kilometriä taivallettuamme tulimme Kuoppilasjärven autiotuvalle. Kuivateltiin varusteita kamiinan lämmössä. Joku otti pienet nokosetkin. Tuvalle tuli kuitenkin muutakin porukkaa, joten me kuuliaisina väistyimme ja jatkoimme järven pohjoispäädyssä olevalle kammille.

Kammi osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi. Se ei enää ollut huollettavien listalla, koska autiotupa on uusi ja suosittu. Kammi oli kostea ja tunkkainen, likainen ja täynnä roskaa. Pihalta löytyi juuri ja juuri Akka-teltan mentävä tasanne ja sateessa pystytimme teltan siihen. Polttiaisia ja hyttysiä oli mustanaan. Kammin piha oli epäsiisti ja täynnä rojua. Kuivaa polttopuuta ei löytynyt.

Seuraava aamu oli kolea mutta sateeton. Edellispäivän apeahko mieliala päätettiin unohtaa ja annettiin lapsille täysi vetovastuu. He saisivat päättää vauhdin, tauot, ruuat ja yöpaikan.

Polku vei meidät täysin puuttoille avotuntureille. Vaivaiskoivuja kasvoi vähän siellä täällä, muuten ei juuri mitään. Oli helppo kulkea. Norjan puolelta näkyi lumihuipputuntureita. Lapsilla tuntui virtaa riittävän! Huiputettiin kolme tunturia laittamalla omat kivet kivikasoihin. Johtalanvàrrin päältä näkyi Tenojoki ja Vuolleseavttetvàrrilta näkyi upeita tuntureita jokaiseen ilmansuuntaan katsottaessa.

Lapset päättivät, että kävellään autolle asti. 16 kilometriä kuljettiin yhteensä viimeisenä päivänä.

Utsjoen retkeilyreitti on vaihteleva ja erittäin hieno retkikohde! Pidimme erityisesti avotuntureista, siellä oli lastenkin helppo kulkea eikä hyttysistäkään ollut vaivaa. Muita ihmisiä ei juuri nähty muualla kuin Kuoppilasjärvellä. Sinne tulleet miehet kertoivat olleensa vaelluksella Kevolla, mutta halusivat tulla tänne rauhoittumaan ihmisvilinän jälkeen. Ymmärsin heitä hyvin.

ETRS P:7750494 I:500192

Kartta täällä.