Laduttoman onnenhetkiä

Odotin koko syksyn lunta ja latukoneen ensihurahdusta talon kulmalta. Tuntui ettei ladut tule koskaan. Olin kateellinen lumisemmilla seuduilla asuville ja hiihtokeskusten alle kilometrin tykkilumiladuista. Jotenkin olen aina karsastanut ajatusta, että ajan autolla matkan x ladulle, joten odotin lähilatuja kuin kuuta nousevaa. No, kävinhän minä vähän siellä Saariselällä kokeilemassa etukäteen miltä lumi tuntuu, kun alkoi jo harmaus ahdistamaan. Mutta puhun nyt lähiseuduista.

Nyt on ladut, mutta metriäkään en ole latukoneen urassa hiihtänyt.

Hiihtänyt olen silti. Olen hiihtänyt jäällä, pellolla ja metsässä. Löysin kutsumukseni umpihangesta.

IMG_2553

En tiedä johtuuko tämä myöhäisherännäisyyteni ketterästi hallittavista tunturisuksista, jotka hommasin vasta täksi talveksi. Voi se johtua huskystakin, joka kaipaa rankkoja lenkkejä, eikä valmiilla laduilla varmasti kovin lempeitä katseita suoda, jos mukana on suden näköinen ja kokoinen koira. Osasyynä voi olla myös vanhan punkkarin ikuinen anarkistiluonne. Haluan tehdä niinkuin itse parhaaksi näen. Olen vähän niinkuin se lokki, joka istuu ei lintuja-kyltin päällä. Olen myös huomannut omaavani sen verran erakkoluonnetta, että nautin eniten metsästä ja luonnosta, kun saan itse avata koskemattoman hangen, nähdä linnut pyrähtämässä lentoon edestäni ja eläinten jälkijonot puhtaalla hangella. Jos törmään metsässä vieraaseen, tunnen, että reviiriini on tunkeuduttu ja hetki on pilalla.

Tänään lähdettiin kotipihasta pitkin peltoja umpiseen. Matkalla noustiin mahdottomalta näyttänyt rinne, nähtiin uskomattoman upea maisema, koettiin hankikantoa hakkuuaukealla, nähtiin teerien pyrähtävän kiepeistään lentoon, ihasteltiin suomaisemaa, siristeltiin silmiä häikäsevän auringon alla, kuunneltiin lintujen laulua, todistettiin viirupöllön majesteettinen lento, tyrehdytettiin nälkää syksyllä kuivatuilla omenarenkailla, seurattiin näädän, ketun ja jäniksen jälkijonoja ja laskettiin hurja mäki alas pitkin metsäautotien uraa.

.IMG_2517

IMG_2522

IMG_2534

IMG_2545

IMG_2547

IMG_2560

IMG_2593

IMG_2599

IMG_2603

Täytyy oppia näkemään lähiluonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi punttisalin kausikortin hinnalla saa varmasti sukset. Niillä pääsee juuri sinne minne haluaa ja raikkaassa ilmassa!

2 kommenttia artikkeliin ”Laduttoman onnenhetkiä

  1. Umpihankihiihto on kyllä talvilajien aatelia. Muutaman vuoden sitä harrastaneena en ladulle enää suostu lähtemään. Oikeastaan ainoa huono puoli siinä on, että se aika on pois lumikenkäilystä, joka on toinen lempilajini 🙂

    • Lumikenkäily on kyllä mukavaa myös minusta! Niillä pääsee vielä hankalampiin paikkoihin ja saa hien vielä nopeammin pintaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s