Vajaa puolitoista vuotta sitten kyllästyin jatkuvaan paleluun ja huonosti nukuttuihin öihin telttaillessa ja laavuilla nukkuessa. Pitkän harkinnan ja makuupussien vertailun jälkeen päädyin ostamaan untuvaisen makuupussin. Myös mieheni harrastaa retkeilyä niinsanotusti raskaalla kädellä ja on vain viisi senttiä minua pidempi, joten valitsimme pussin niin, että sitä voi molemmat käyttää. Ja käyttöähän kertyy, kun reissaamme yleensä eri aikaan.

Moni oli varoitellut untuvapussia harkittuani, että sitä on vaikea hoitaa. Täytyy päästä tuulettamaan joka ikinen aamu kunnolla ja on oltava todella varovainen jos keli on kostea. Toiset taas ylistivät untuvapussien keveyttä ja miellyttävyyttä. Samoilla lämpöarvoilla voi kuitupussin ja untuvapussin painoero olla kilon luokkaa. Se on paljon, etenkin jos painoa kantaa selässään. Päätin ottaa riskin. Pussiksi valikoitui tuolloin Marmotin Sawtooth regular. Mukavuuslämpötilat riittivät silloiseen retkitarpeeseen ihan hyvin. Naisille luvattiin hyvät yöunet miinus kolmessa ja miehille miinus yhdeksässä asteessa.

Rakastuin pussiin heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Meistä tuli erottamattomat. Kun koleina iltoina jumppasin ensin itseni lämpimäksi ja pujoittauduin pussiin, lämpökaulus piti lämmön pussissa eikä karannut aukosta ulos heti kylkeä kääntäessä. Pussi oli kevyt ihoani vasten, ei ahdistanut eikä liiskautunut ihoon kiinni. Se ei myöskään antanut tilaisuutta eksyä pussiin, mitä olin kokenut joskus aiemmin liian isossa pussissa pyörittyäni. Aloin nukkumaan teltassa öitä heräämättä kesken yön. Nukuin kuin teini (lapsethan heräilee).

Kesäkelillä pidän pussia peittona ja se tuntuu leijailevan päälläni. Se ei ole kuuma, vaikka ulkona lämmin olisikin. Kylmällä kelillä verhoudun merinovillaan ennen pussiin kömpimistä, pakkasilla laitan untuvapussin päälle kuitupussin.

Makuupussin tuulettaminen on onnistunut aina. Jos se ei ole onnistunut ulkona, olen antanut pussin tuulettua teltassa muiden aamutoimien ajan. Kotiin tultua annan pussin roikkua leuanvetotangolla pari-kolme päivää tai asettelen sen makuupussin tuuletustelineelle (on yhtä kuin kuntopyörä) muutamaksi päiväksi lepäämään. Kotimme on pieni ja sen kyllä huomaa, jos joku on ollut reissussa. Siitä ei nosteta äläkkää, koska retkeily on molempien aikuisten intohimo. Kun ei ole muutamaan päivään retkiä tiedossa, on Sawtoothille varattu ikioma yläkaappi, jossa se odottaa ilmavasti seuraavaa reissua.

Laskin juuri, että pussi on ollut ulkoilemassa nyt vähän alle sata yötä. Eli noin viisi ja puoli yötä kuukaudessa. Se on käynyt monenlaisilla reissuilla jokaiseen vuodenaikaan. Vähänhän siitä untuvia telttaan pöllähtelee, mutta kuohkeana ja lämpimänä se on säilynyt. Olen täysin vakuuttunut nyt siitä, että paluuta kuitupussiretkeilijäksi ei enää ole, ellei ihmeitä tapahdu.