Ajattelin kirjata tarkemmin mietteitäni mukana olleista vaatteista. Mikä oli hyvää, mikä huonoa, mitä teen ensi kerralla toisin ja mistä en luopuisi enää mistään hinnasta. Kuukausi oli pitkä aika ja vaatteet saivat kunnon testin monessa suhteessa. Joitakin piirteitä tuli arvostettua kovastikin, kuten nyt esimerkiksi keveyttä ja vedenpitävyyttä.

Aloitetaan alta. Mukanani oli kahdet merinovillaiset hipsterit. Toiset oli jalassa ja toiset kuivumassa tai pesua odottamassa. Inhoan liian kireitä alkkareita ja tilasin sellaista kokoa, joka ei kiristä (L). No ei kiristänyt. Hanuri kutistui ja housut lökötti. Ei ole kiva jos alushousut roikkuu. Mutta materiaali oli ihanaa ohuenohutta merinovillaa, joka ei haissut pahalle.
Rintavarustukselle oli myös merinovillainen urheilutoppi ja toisena keinokuituinen. Molempia käytin enkä kumpiakaan pessyt reissun aikana. Topin laitoin aina yöksi tuulettumaan teltan eteisen pyykkinarulle.

Sukkia oli mukana yllättävän monet. Oli yhdet silkkiset linerit, kahdet merinovillaiset ohuet sukat ja kahdet villasukat. Toiset villasukat oli pelkästään nukkumista varten. Yhdet merinovillasukat kuluivat kantapäistä niin puhki, että olivat jo ihan käyttökelvottomat. Käytin siis joka päivä alla ohuita sukkia ja päällä yksiä samoja villasukkia. Näitä vaellusvillasukkia en pessyt kertaakaan. Ne eivät ihme kyllä haisseet pahalle, mutta olivat toki aika ”jämäkässä” kunnossa reissun päätyttyä… Ylitin joet merinosukat jalassa, ettei kivet luistaneet jalkojen alla.

Öisin oli päälläni merinovillakerrasto. Housut on Devoldin paksut merinopöksyt ja paita oli joku halpa, vähän löysämallinen jostain marketin alennusmyynnistä ostettu (Skifi).  Näitä en käyttänyt muuten kuin teltan sisällä.
Vaeltaessa oli jalassa Fjällrävenin housut (juttua Retkipaikka.fi-sivulla) ja merinovillahuppari. Paita oli mahtava! Se oli ohut, mutta silti se lämmitti kylminä päivinä juuri sopivasti. Päänmukainen huppu oli välillä laitettava hatun alle ja se istui päässä kuin kypärämyssy. Edessä oleva vetoketju oli hyvän pituinen, sitä avaamalla sai helteellä vähän lisää ilmanvaihtoa. Hihoissa oli reiät peukaloille. Ainoa mikä paidassa ihmetytti, oli kyljissä kulkevat kaistaleet eri kangasta. Paita ei haissut muualta, mutta juurikin näiden kaistaleiden kohtiin hien haju alkoi jossain vaiheessa sen verran kertyä, että katsoin parhaaksi pestä paidan. No, onkohan tuo nyt kauhean paha, jos kerran kuussa joutuu pesemään…
Adidaksen T-paita oli helteiden varalle mukana. Se oli tyhmä valinta. Paita oli painava ja liian paksu hellepaidaksi. Joku ohuenohut urheilutoppi olisi ollut parempi vaihtoehto.
Turhaan mukana oli XXL:stä vitosella ostettu ohut fleece. Käytin sitä ainoastaan lakanana makuualustan päällä. Ensi kerralla jätän sen kotiin.

Sateen varalle oli kirppikseltä joskus ostetut paksut kuorihousut, jotka on varmaan tarkoitettu lasketteluun. Ei minkäänlaista hengittävyysominaisuutta. Aivan kamalat kävellä. Sateellakin hiki valui pitkin kinttuja, enkä keksi housuista muuta hyvää sanottavaa, kuin että voin talvella laittaa ne jalkaan kun menen talviverkoille. En muuten!

Takkina oli toissakeväänä ostamani Haglöfsin LIM-sarjan kuoritakki. Se on ihanan kevyt ja sen voi suorastaan unohtaa päälle. Se pitää sateen ja tuulen ulkopuolella ja hien sisäpuolella. Ei siis mikään urheilutakki, mutta ajoi hienosti asiansa reissussa.
Toinen takki oli Warmpeacen Vikina Jacket, keltainen untuvatakki. Se pakkautuu pieneen pussiin, ei paina mitään (330g) ja lämmittää ihanasti! Yöt se toimi tyynynä, kun tungin sen kangaskassiin. IHANA. Paras takki aikoihin. On ollut joka euron arvoinen.

Pipona oli polarfleeceä oleva pehmeä kevyt peruspipo. Käytin sitä kolealla ja yöllä. Päivisin oli päässä Fjällrävenin karjapaimenhattu, jonka lierit saa neppareilla sivuille kiinni. Leuan alla oli nauhat, ettei tarvinnu pelätä hatun lentävän tuulen mukaan. Leveä lieri oli ihan superhyvä! Siitä oli iloa hyttyshupun kanssa, verkko ei päässyt naamaan kiinni. Sateella silmälasit ei kastuneet ja auringossa ei häikäissyt. Siis ihan joka keliin sopiva!
Merinovillaiset sormikkaat oli hyvät, käytin niitä parina päivänä.

Vaelluskengillä kuljin joka päivä. Hanwagin tatrat toimivat moitteettomasti. Salomonin maastojuoksukenkiä käytin leirikenkinä. Seuraavalla kerralla hommaan Crocksit. Olen ollut vastarannankiiski ja pitkittänyt niitten hommaamista, koska en vaan tykkää niistä yhtään. Jos löydän jostain kirkkaankeltaiset niin ostan. Oishan ne kevyet ja ihan kivat jokiakin ylittäessä.

Sain Partioaitalta reissulla mukana olleet merinoalusvaatteet, sukat ja hupparin sponsoriapuna. Scandinavian Outdoor Store lahjoitti hatun. Fjällräven antoi housut testiä varten.