Retkeilystä ja retkeilijöistä

Näinä päivinä, kun ahneus ja oman edun tavoittelu on enemmänkin normaali tila kuin poikkeus, olen tajunnut miksi viihdyn niin hyvin retkeilyporukoissa. Niissä porukoissa kaikki on toisin.

IMG_8199Matkan varrella ollaan valmiita antamaan vaikka viimeinen kauan säästelty suklaapala, jos nähdään jonkun tarvitsevan sitä enemmän. Myös jallupullosta voi lorauttaa uuden tuttavuuden kahvin sekaan, eikä se tunnu pahalta. Kun pitkän matkan vaeltanut näkee viikon parin jälkeen oikeaa ruisleipää, tajuaa joku sanomattakin, että pieni pala leipää tuntuu paremmalle lahjalle kuin repullinen kultaa. Lista on loputon.

IMG_4021Retkellä kaikki ovat samalla viivalla. Tittelit, työt, varallisuudet ja elämäntilanteet on jätetty kotiin siinä vaiheessa, kun on reppu selässä kotiovesta kohti polkua lähdetty. Toinen on saattanut säästää pari vuotta vähäisistä tuloistaan bussilippuun, jolla pääsee Lapin taikaa kokemaan. Kirppikseltä muutamilla euroilla ostettu rinkka, sukulaisten vintiltä löytynyt keitin ja teltta saattavat olla harjoitusretkillä lähimetsässä hioutuneet kantajalleen niin läheisiksi, että ensikertalainen vaikuttaa kokeneelta vaeltajakonkarilta. Toinen on ostanut ennen reissua kaikki varusteet uusina ja testailee niitä lennon jälkeen vasta polulla ensimmäistä kertaa.

IMG_9203Molemmat ääripäät olen poluilla tavannut ja molempia yhdistää rakkaus luontoon. Yhteistä juteltavaa ei ehkä normaalissa arjessa olisi, mutta retkellä sitä riittää. Kukaan ei pidä itseään toista parempana, koska jokainen kokee omat reissunsa omalla tavallaan. Jokainen polun kulkija näkee paikat ja asiat uusina, vaikka kulkisi saman polun monta kertaa vuodessa. Vuodenajat, vuodet, sääolosuhteet ja ihmiset muokkaavat maisemaa. Jokainen paikka on hetken päästä erilainen.

Minulle retki on aina juhlaa, olinpa yksin, tutussa porukassa tai ventovieraiden keskellä. Seikkailu alkaa, kun astun ovesta ulos reppu selässä.

11703372_10153447461917103_863169640058355852_n

8 kommenttia artikkeliin ”Retkeilystä ja retkeilijöistä

  1. Aivan ihana kirjoitus, jonka pistin heti jakoon Kaukokaipuun kanaviin. Hienosti kirjoitettu ja niin totta! Pohjois-Norjan vaelluksella lorahti mustikkamehua ja rommia sen kuksaan, joka oli jo hörppinyt omansa. Banaanilastut vaihtoivat omistajaa kesken raskaan päivän, kun toisen vatsaa näppäsi nälkä.

    Se mitä vielä toivoisin, olisi läsnäolo. Meidän porukoissa siitä ei ole ongelmaa, mutta tiedän tyyppejä, joille puhelin ja kamera ovat tärkeämmät, kuin ystävät ympärillä. Kyllä luonnosta pitäisi osata nauttia muutenkin, kuin linssin läpi ja sitä täydellistä kuvaa tavoitellen.

    Kiitos siis tästä, mahtava kirjoitus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s