Minä ja villiyrtit

Olen hurahtanut villiyrtteihin muutama vuosi sitten. En edes tarkalleen muista mistä se lähti. Olikohan eräopaskoulussa puhetta syötävistä kasveista? Kuitenkin innostuin asiasta ja aloin keräämään alan kirjallisuutta ja tietoa kaikkialta mistä käsiini sain. Seurasin Sami Tallbergin uran käänteitä ja hänen taivaltaan villiyrttilähettiläänä. Luin myös Raija ja Jouko Kivimetsän Hortoilusta. Kaikkia edellämainittuja olen myös paikanpäällä käynyt kuuntelemassa ja molempien esitykset olivat innostavia ja inspiroivia.

IMG_6212

Nokkosvoipatonkeja.

Jotenkin en kuitenkaan tunne kuuluvani kummankaan leiriin. Sami tekee mahtavaa työtä etsiessään täydellisiä makupareja villien ja luksusraaka-aineiden välillä. Ruoka-annokset ovat yleensä upeita ravintola-annoksia, jotka hivelevät kaikkia aisteja. Ei voi kuin ihailla! Hänen ruuissaan raaka-aineet ovat puhtaita, mieluiten mahdollisimman läheltä.

Kivimetsät taas sanovat villiyrttien keräämistä hortoiluksi, mikä sanana särähtää minun korvaani negatiivisena. Olen kotoisin Savosta, siellä hortoilu oli eksyneen päämäärätöntä edestakaisin laahustamista. Olen eräopas, enkä halua hortoilla! Vaikka sana onkin muodostettu kreikan horta-sanasta, joka tarkoittaa villiä syötävää, on sanan merkitys aina minulle hukassa olemista. Hortoilevalla pariskunnalla ruokaohjeet ovat pääosin piiraita ja voimakkailla juustoilla höystettyjä paistoksia. Villiyrtit ovat resepteissä sivuosassa, vaikka otsikossa ne isosti ovatkin esillä. Muuten heillä tuntuu olevan paljonkin tietoa villiyrttien vaikutuksesta ihmiseen. Joku hellii aivoja, joku mieskuntoa, jostain taas saa kuulakan ihon ja joku auttaa pysymään solakkana.

IMG_7461

Horsmilla täytettyä kuhaa, voikukannuppuja ja villiyrttisalaattia.

Olen ehkä vihdoinkin tajunnut millainen villiyrtti-ihminen itse olen. En pysty ruokkimaan perhettäni pienillä kauniilla annoksilla, joissa on siitepölyä ja ruusunlehtiä. En myöskään halua pokerinaamalla väittää, että kun ripottelee voikukanlehtijauhetta kakun päälle, saa aivot autuutta ja vartalo sorjan muodon.

IMG_6545

Kevään ensimmäiset nokkoset laitan couscousiin.

Haluan tehdä villiyrteistä ja -vihanneksista tavallisen villiä arkiruokaa. Pyrin yhdistämään kotimaista järvikalaa ja kauden kasviksia villivihanneksiin niin, ettei mikään tunnu suussa vieraalta. Ja että kaikki maistuu omaltaan. Ja että lautasellisesta tulee kylläiseksi. Ja että lapsetkin ruuasta pitävät. Haluaisin saattaa villiyrtit kaikkien lautasille ilman isoa numeroa. Ruuan takapihalta hakemisesta voisi tulla samanlainen rutiini, kuin kaupassa käymisestä. Kyllähän kaupassakin katsellaan hyllyjä, että mitäs hyvää täällä nyt onkaan. Samoin minä ajattelen pihalla kesäaikaan. Kun olen nähnyt mitä parhaiten kasvaa, teen päätöksen mitä laitan sinä päivänä ruuaksi.

IMG_7094

Haukinokkospullia matkalla uuniin.

En sano, että kukaan on väärässä tai oikeassa villiyrttien suhteen. Itselleni toimii tämä linja ja pyrin sitä opettamaan myös kursseillani. Käytän villiyrttejä ympäri vuoden päivittäin. En halua käyttää kasveja, jotka ovat monimutkaisia käyttää tai kerätä. Käytän niitä kasveja, jotka valmistuvat yhtä vaivattomasti kuin pastan keittäminen tai sipulin kuullottaminen. Itselleni on myös erityisen tärkeää se, että ruuan hiilijalanjälki pysyisi mahdollisimman pienenä. Luonto on ystäväni, enkä haluaisi rasittaa sitä.

Olen kirjoittamassa ruokakirjaa, jossa on tavallisen villiä arkiruokaa. Osa ruuista on mahdollista valmistaa myös avotulilla ja ohjeita tulee myös retkeilijän tarpeisiin. Ja vaikka kirjaan tuleekin arkiruokaa, se ei ole tylsää. Arki ei saa olla tylsää!

  Ihan kohta on kevät. Pääsee syömään tuoretta!

2 kommenttia artikkeliin ”Minä ja villiyrtit

  1. Arkijärjen mukainen lähestymsitapa. Hienoa! Jotain samanlaista kaipaan itsekin. Toistaiseksi villien kasvien käyttö on olltu vähäisempää, vaikka joitain kokeiluja olen tehnytkin. Pitänee tulla kurssillesi kesällä, niin saan marjojen ja sienten (ja kaupan tarjonnan) rinnalle lisää hyvää syötävää. 🙂

    • Tervetuloa kurssille! Takapihalta ja kävelylenkin varrelta kerätyt ruokatarpeet säästävät ihan oikeasti kukkaroakin. Ja saa uusia makuja lautaselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s